maanantai 23. tammikuuta 2017

Mitä sitten kun on kiivennyt vuorelle?






Kävin taas maailmalla ottamassa pientä vauhtia oman perspektiivini laajentamiseen. Suunnitelma olla kuukausi Mexikossa valui rajojensa yli ja kävin samalla reissulla myös Belizessä ja Guatemalassa. 

Tapahtui tosin sen verran ikävä juttu, että mun kamera pöllittiin ja siinä meni kaikki kuvat Guatemalasta ja suurin osa Belizestä. Joitakin kännykkäkuvia toki on, mutta säästin parhaimmat kameralle. Kiipesin muun muassa 4000m korkealle tulivuorelle kattomaan auringonnousua toisen vuoren purkautuessa vieressä. Vaelsin myös öisen viidakon läpi vuosituhansia vanhaan mayakaupunkiin tähtien loisteessa ja alotin vuoden 2017 ensimmäisen päivän yhden korkean temppelin huipulta. Kaikista tilanteista otin luonnollisesti aivan älyttömän hienoja kuvia, vaikka ite sanonkin. Ne on kaikki menetetty. Mut ei mahda mitään; itku ei todellakaan auta markkinoilla – kokeilin. 

Oon melko koukussa Skamiin. Siinä, melko erilaisessa asiayhteydessä tosin, sanottiin että: "Mitään ei voi omistaa ikuisesti, ellei menetä sitä." Mä en takuulla unohda noita tai niitä satoja muita hetkiä, jotka ikuistin. Muuten ne katoaa.

Pari sanaa vielä vuorelle kiipeämisestä. Miten minkään pitäisi enäää tuntua miltään, kun on kerran yöpynyt pilvien yllä ja katsonut, miten taivaalla lentävä punanen laava valaisee yön? Upotteen biisin soidessa kuulokkeista. Sitä voikin kelailla tammikuisessa Porvoossa.




keskiviikko 30. marraskuuta 2016

In case of a fire







Maa polttaa mun jalkojen alla, onneks pian nostan ne irti kamarasta ja häivyn Meksikoon. Hain myös elämäni työtä, mut on epätodennäköistä että saan sitä, koska mulla ei oo tapana päästä haluamiini kouluihin ja työpaikkoihin. Mut that's life??

Koskas tämä 2016 oikein loppuu? Tämä rimanalitusten ja pohjakosketusten vuosi voisi nimittäin jo lähestyä päätepistettään. Ensi vuosi mennäänkin rimaa hipoen, mutta yli kuitenkin. Kevään teema olkoon henkinen hyvinvointi ja sixpack (ei bisse).



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

First aid







Niin no. En oikeen osaa pukea sanoiksi tätä kuvaa. Sen takia mä sen otinkin. Miten jotkut asiat pitävät meidät maan pinnalla. Tai ainakin yrittävät pitää. Miten valo ja pimeys väistelee ja vuorottelee.  Miltä putoaminen tuntuu.

 


lauantai 1. lokakuuta 2016

Etiäinen






Etiäinen on kansanuskon mukaan ihmisen edellä kulkeva kuvajainen.

Etiäisen voi esimerkiksi nähdä tulevan kotiin puolisosi hahmossa ja kävelevän keittiöön. Uudestaan vilkaistaessa hahmo onkin kadonnut. Pian ulko-ovi kuitenkin aukeaa ja puoliso kävelee keittiöön, oikeasti. Etiäinen tekee siis etukäteen asioita, joita oikeat ihmiset toteuttavat pienellä viiveellä. Jokaisella meistä on oma etiäisensä, joka saadaan kolmen päivän ikäisenä – toisilla se on vahvempi, toisilla heikompi.


Sori etten oo postannu vähään aikaan. Oon kuvannu syksyn aikana varmaan enemmän kuin ikinä, mut jotenkin tää blogi on jäänyt taka-alalle. Muutto, uus koulu ja monenlaiset elämäntapamuutokset ovat vieneet aikaa tältä päiväkirjanpahaselta. Lukeeko tätä vielä joku ja haluatteko, että jatkan? Mulle tää postailu tuntuu melko aikansa eläneeltä ja panostan nykyään enemmän Instaan, Faceen ja mun portfoliosivustoon. Tätä sivua en oo toki poistamassa mihinkään. Täällä on yli 350 postausta vuodesta 2012 lähtien, joista pystyy näkemään aikojen saatossa tapahtuneen kasvun niin ihmisenä kuin valokuvaajana. Pallo on teillä, sana on vapaa.



Malli: Anna Talvela
Avustajat: Claudia Sahlberg, Laura Dahlman




keskiviikko 3. elokuuta 2016

Viimeinen virta








 
Entisaikaan uskottiin, että kuollessaan ihminen joutui ylittämään synkän virran päästäkseen ikuiseen lepoon Tuonelaan. Henkilön entisestä elämästä riippuen, pääsi mustan joen yli joko lautalla tai uimalla. Virta oli kuitenkin voimakas, eikä osa selvinnyt toiselle puolelle.


Noniin. Keskellä yötä hylätyssä kaivoksessa kuvaaminen ei ole helppoa, mut homma oli onneks vaivan arvoinen. Suuri kiitos ystävälleni Eliakselle, joka oli mun apuna tässä setissä.

Oon tässä kohtsilleen lähtemässä kohti Viron Pärnua juhlimaan Weekend Balticiin. Siellä esiintyy Avicii. Avicii on 2000-luvun Mozart ja Beethoven. Parasta. Sitten onkin jo Flow-viikonloppu. Sen jälkeen alkaakin koulu. En muista oonko jo kertonu, mut pääsin Porvooseen opiskelemaan myyntiä ja visuaalista markkinointia Haaga-Heliaan. Kämppä on jo hommattu, mut eniten Porvooseen muuttamisessa odotan sitä, et voin viettää suurimman osan vapaa-ajasta mökillä.

Ps. Vaihdoin mun blogin nimen, koska haluan et mun portfoliosivu tulee googlen hakutuloksissa ennen kuin tämä bloginraato.